Vakaan elämän rajat

19 elokuun, 2020

Pienessä mittakaavassa resurssien oikeudenmukainen jako tuntuu luontevalta. Syntymäpäiväkakun jakaminen on yleensä helppoa – tiedämme juhliin osallistujat ja varmistamme tarjoiluiden riittävän kaikille. Maapallon resurssien jako onkin hankalampi yhtälö. Miten tunnistamme maapallon resurssien kestävän käytön rajat? Minkä kokoinen siivu kuuluisi minulle, sinulle tai toisella puolen maapalloa olevalle perheelle? Miten varmistamme, että seuraavat sukupolvet voivat nauttia vakaasta maailmasta? Tarvitsemme uuden ajattelutavan, jossa planeettamme rajat ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat lähtökohtia kaikelle toiminnallemme.

Planetaariset rajat ovat maapallon elinolosuhteiden kannalta tärkeille luonnonprosesseille arvioidut kynnysarvot, joiden ylittäminen uhkaa maapallon vakaita järjestelmiä. 

Lähde: https://www.stockholmresilience.org/research/planetary-boundaries.html (kaavio lähdettä mukaillen)

Planetaariset kaistaviivat

Autoa ajaessa on syytä pysyä tiellä. Viimeistään renkaita tärisyttävät uurretut reunaviivat varoittavat torkahtanutta ajajaa lähestyvästä pientareesta. Tukholman yliopiston Resilience Centren tutkijaryhmä on tunnistanut maapallon elinolosuhteiden kannalta tärkeitä luonnonprosesseja ja niille raja-arvoja[1,2]. Näiden planetaaristen rajojen sisäpuolella ihmiskunnan on turvallista toimia. Ne ovat siis eräänlaiset ihmistoiminnan kaistaviivat. Kun pysymme näiden rajojen sisällä, maapallon elinolosuhteet pysyvät suotuisina ja vakaina meille ihmisille sekä ekosysteemeille, joista olemme riippuvaisia.

Kaistaviivojen jälkeen päädymme epävarmalle vyöhykkeelle, oli kyseessä sitten horjuva autokyyti tai ihmiskunnan kestämätön toiminta. Rajan ylitys ei välttämättä aiheuta välitöntä hengenvaaraa, mutta riski rotkoon ajamiseen tai maapallon elinolosuhteita säätelevien luonnonprosessien keikahdukseen kasvaa. Jos suunta jatkuu samana, auto kellahtaa lopulta ojaan tai rotkoon. Tällaisen keikahduspisteen ylittämisestä seuraa maapallon luonnonjärjestelmien hakeutuminen uuteen tasapainotilaan. Sellaiseen, joka on todennäköisesti meille ihmisille huomattavasti nykyistä maapalloa ankarampi elinpaikka.

Yhdeksästä muuttujasta planetaariset rajat on ylitetty jo neljässä: ilmastonmuutos, maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuus ja biokemialliset virrat. Kahden ensimmäisen osalta tärisevät reunaviivat hälyttävät meitä muuttamaan suuntaa ja kahden viimeisen osalta olemme jo vaarallisen lähellä rotkoa. Kehityssuunta on hälyttävä myös kahden muun, makeanveden käytön ja merten happamoitumisen, osalta. Kahden muuttujan, ilmankehän pienhiukkasten ja vierasaineiden osalta ei ole tarpeeksi tietoa – huono näkyvyys estää meitä arvioimasta kuinka kaukana reunasta olemme. Ainoastaan yläilmakehän otsonikadon torjunnan osalta voimme varmuudella sanoa, että etenemme tukevasti keskellä kaistaa. Otsonikadon osalta olimme luisumassa tieltä 1980-luvulla, mutta ripeällä kansainvälisellä yhteistoiminnalla kiellettiin otsonikerrosta heikentävät kemikaalit.

Planetaariset prosessit ovat toisistaan riippuvaisia – yhden rajan ylitys saattaa tehdä toisen prosessin herkemmäksi muutoksille. Esimerkiksi maankäytön muutokset kiihdyttävät ilmastomuutosta ja ilmastonmuutos puolestaan vähentää luonnon monimuotoisuutta. Tässä piilee myös hyvä uutinen: jos onnistumme vähentämään ihmisen vaikutusta yhdessä prosessissa, heijastuu se myönteisesti myös muihin.

1/9 Ilmastonmuutos

Ilmakehän kasvihuonekaasut säätelevät maapallon lämpötilaa estämällä lämmön karkaamista avaruuteen. Tämä niin kutsuttu kasvihuoneilmiö on ihmiselle elinehto, jota ilman maapallon keskilämpötila olisi pakkasen puolella.

Ihminen on lisännyt ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuutta toiminnallaan, minkä seurauksena maapallon keskilämpötila nousee. Tämä puolestaan johtaa muun muassa sääilmiöiden äärevöitymiseen, kuivuuteen ja merenpinnan nousuun.  

2/9 Merten happamoituminen

Hiilidioksidia siirtyy ilmakehän ja meren välillä osana hiilidioksidin luonnollista kiertoa. Ilmakehän hiilidioksidin määrän kasvaessa myös meriin sitoutuu entistä enemmän hiilidioksidia. Tämän seurauksena meriveden pH-arvo laskee eli meret happamoituvat.

Happamoituminen on ongelma monelle mereneliöille, etenkin kalkkikuorisille – kuten simpukoille, koralleille ja tietyille kasviplanktoneille –, joille se aiheuttaa vaikeuksia rakentaa ja ylläpitää kuoriaan ja luustoaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat ruokaketjujen kautta laajemmin merten ekosysteemeihin ja sitä kautta ihmisten ruokaturvaan ja elinkeinoihin.

3/9 Ilmankehän pienhiukkaset

Ilmakehässä on kaasujen lisäksi nestemäisiä ja kiinteitä pieniä hiukkasia. Pienhiukkasia vapautuu ilmakehään muun muassa teollisuuden, liikenteen, maastopalojen, hiekkamyrskyjen, meriveden pärskeiden ja tulivuorten purkauksien seurauksena. Pienhiukkasten määrä ilmakehässä on lisääntynyt huomattavasti ihmistoiminnan seurauksena.

Pienhiukkaset vaikuttavat ilmastoon monin eri tavoin: heijastamalla tai imemällä itseensä auringonsäteilyä sekä vaikuttamalla pilvien muodostumiseen ja heijastavuuteen. Siten pienhiukkaset vaikuttavat maapallon lämpötilaan ja paikallisesti myös sadantaan ja ilmavirtoihin.

Nykytiedon valossa pienhiukkasten ja pilvien kokonaisvaikutus näyttää olevan ilmastoa viilentävä. Samalla ilmansaasteilla on merkittävä kielteinen vaikutus kasvillisuuteen, monet viljelykasvit mukaan lukien sekä eläinten ja ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

4/9 Biokemialliset virrat

Hiilen ohella biokemiallisista virroista parhaiten tunnettuja ovat typen ja fosforin vaikutukset. Typpi ja fosfori vauhdittavat kasvien kasvua ja siksi niitä lisätään lannoitteina pelloille. Typpeä ja fosforia päätyy vesistöihin muun muassa huuhtoutumina pelloilta ja metsämailta sekä teollisuudesta ja yhdyskuntajätevesien mukana, mikä aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä.

Typpi- ja fosforikuormitus aiheuttaa vesistöissä leväkukintoja, samentumista ja umpeenkasvua, joiden seurauksena myös vesistön eliöstö, kuten kalasto, muuttuu. Pahimmillaan rehevöitymisestä seuraa hapenpuute vesistössä, jolloin voi muodostua niin kutsuttuja kuolleita alueita, missä juuri mikään ei enää pysty elämään.

5/9 Maankäytön muutokset

Kasvillisuus ja maaperä vaikuttavat keskeisesti luonnon monimuotoisuuteen, hiilensidontaan sekä typen ja fosforin virtoihin.

Ihmisen aiheuttama kestämätön maankäyttö on keskeinen kielteisten ympäristömuutosten aiheuttaja. Se kiihdyttää ilmastonmuutosta, heikentää monimuotoisuutta ja maaperän laatua sekä aiheuttaa aavikoitumista. Ihmiskunta on laajentanut voimakkaasti käytössään olevaa pelto- ja laidunmaiden pinta-alaa, minkä seurauksena muiden ekosysteemien, erityisesti metsien pinta-ala on pienentynyt. Lisäksi tehomaatalous ja kestämättömät metsänhoitotavat lisäävät kielteisten ympäristömuutosten vaikutuksia.

6/9 Makean veden käyttö

Vettä käytetään etenkin maataloudessa, teollisuudessa ja energiantuotannossa. Kaikkialla pinta- sekä pohjavesivarojen käyttö ei ole kestävää, vaan vettä kulutetaan paikoin liikaa.

Maankäytön muutokset ja ilmastonmuutos vaikuttavat kielteisesti sekä makean veden määrään, että laatuun. Muutokset vesiekosysteemeissä ja veden kiertokulussa vaikeuttavat ruoantuotantoa ja juomaveden saatavuutta, heikentävät luonnon monimuotoisuutta, muuttavat ilmastoa paikallisesti sekä kiihdyttävät maailmanlaajuista ilmastonmuutosta vähentämällä hiilidioksidia sitovaa kasvillisuutta.

Makean veden laatuun ja määrään liittyvät kriisit muodostavat kasvavan riskin sosiaaliselle ja taloudelliselle vakaudelle.

7/9 Luonnon monimuotoisuus

Ekosysteemit ylläpitävät maapallon elinolosuhteita muun muassa tarjoamalla puhdasta ilmaa ja vettä sekä ravinteikasta maaperää.  Myös ruoan- ja raaka-aineiden tuotannossa tukeudutaan luontoon. Luonto tarjoaa ihmiselle myös elämyksiä ja virkistysmahdollisuuksia sekä on merkittävä osa identiteettiä ja kulttuuria.

Tutkituissa eläin- ja kasviryhmissä noin neljännes lajeista ovat jo nyt vaarassa kuolla sukupuuttoon. Maaekosysteemien ja makean veden ekosysteemien muutokset johtuvat ensisijaisesti maa- ja metsätalouteen liittyvistä maankäytön muutoksista, merien ekosysteemien muutokset puolestaan tehokalastuksesta.

8/9 Vierasaineet

Ihmistoiminnan seurauksena ympäristöön päätyy erilaisia vierasaineita, joilla saattaa olla ei-toivottuja vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kemikaalit, raskasmetallit, antibiootit, nanomateriaalit, mikromuovit, radioaktiiviset aineet ja geenimanipuloidut organismit.

Erilaisten uudisaineiden ja -materiaalien vaikutuksia tunnetaan huonosti ja niiden sääntely on puutteellista. Vierasaineet saattavat aiheuttaa vahinkoa eläville organismeille sekä vaikuttaa ympäristöä sääteleviin prosesseihin.

 

9/9 Yläilmakehän otsonikato

Yläilmakehän otsonikerros suojaa maapallon elämää haitalliselta lyhytaaltoiselta ultraviolettisäteilyltä. Ultraviolettisäteily voi aiheuttaa ihosyöpää ja muita vaurioita sekä vahingoittaa kasveja ja planktonia.

Etelämantereen yllä havaittiin 1980-luvulla merkittävä otsonikerroksen ohentuminen. Tietyt kemikaalit heikentävät otsonikerrosta, kuten muun muassa aiemmin kylmälaitteissa, suihkepulloissa ja liuottimina käytetyt CFC-yhdisteet.

Haitalliset kemikaalipäästöt on saatu kuriin maailmanlaajuisen sääntelyn avulla. Otsonikerroksen suojelua koskevan sopimuksen solmimisen jälkeen otsonikato on pysähtynyt ja otsonikerros palautuu.

Lähteet

 

 

FAO 2020. The State of World Fisheries and Aquaculture 2020. Sustainability in action. s. 67. http://www.fao.org/3/ca9229en/CA9229EN.pdf

IPBES 2019. The global assessment report on biodiversity and ecosystem services. Summary for policymakers. s. 10-12. https://ipbes.net/sites/default/files/2020-02/ipbes_global_assessment_report_summary_for_policymakers_en.pdf

IPCC 2007. AR4 Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Ch 1, Historical Overview of Climate Change. s. 115. https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/03/ar4-wg1-chapter1.pdf

IPCC 2013. AR5 Climate Change 2013: The Physical Science Basis.  Ch 6, Carbon and Other Biogeochemical Cycles. s. 477. https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_Chapter06_FINAL.pdf

Ch 7, Clouds and Aerosols. s. 576, 593, 622-623. https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_Chapter07_FINAL-1.pdf

Ch 14, Climate Phenomena and their Relevance for Future Regional Climate Change. s. 1228.  https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_Chapter14_FINAL.pdf

IPCC 2018. Special report: Global Warming of 1.5°C. Summary for Policymakers. https://www.ipcc.ch/sr15/chapter/spm/

Rockström, Steffen et. al. 2009. Planetary Boundaries: Exploring the Safe Operating Space for Humanity. Ecology and Society 14(2): 32. https://www.stockholmresilience.org/download/18.8615c78125078c8d3380002197/ES-2009-3180.pdf

Steffen et. al. Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet. Science 13 Feb 2015: Vol. 347, Issue 6223. https://science.sciencemag.org/content/347/6223/1259855

SYKE 2019. Mistä rehevöityminen johtuu? Tiedote. https://www.vesi.fi/vesitieto/mista-rehevoityminen-johtuu/

UN environment 2019. Global Environment Outlook. GEO-6. Healthy planet, healthy people. s. 88-89, 236, 239, 240, 244. https://wedocs.unep.org/bitstream/handle/20.500.11822/27539/GEO6_2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kuvalähteet

 

 

Ilmastonmuutos © [lukjonis] /Adobe Stock

Merten happamoituminen © [Richard Carey] /Adobe Stock

Ilmakehän pienhiukkaset © [Christian Vinces] /Adobe Stock

Biokemialliset virrat © [Sergey] /Adobe Stock

Maankäytön muutokset © [Marcel Poycu] /Adobe Stock

Makean veden kulutus © [karagrubis] /Adobe Stock

Monimuotoisuuden heikkeneminen © [Richard Carey] /Adobe Stock

Vierasaineet © [Lukas] /Adobe Stock

Yläilmakehän otsoni © [Studio023] /Adobe Stock

 

(taustan akvarelli © [Aleksandr Matveev] /Adobe Stock)

 

Oikeudenmukaisuutta planeetan rajoissa

Sivilisaatiomme on rakentunut vakaiden luonnonjärjestelmien varaan[1]. Planetaaristen rajojen huomiointi on välttämätöntä hyvän elämän edellytysten turvaamiseksi. Vakaassa ympäristössä voidaan huolehtia riittävästä ruoasta ja vesivarannoista, ja on helpompi ylläpitää muun muassa terveydenhuoltoa, koulutusta ja oikeusjärjestelmää. Vakaassa ympäristössä, joita ei horjuta erilaiset shokit ja kamppailu resursseista, on myös helpompi ylläpitää sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, joka tarjoaa jokaiselle edellytykset hyvään elämään.

Vakaat olosuhteet eivät kuitenkaan automaattisesti takaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nykyinen maailmanjärjestys ei ole tuottanut maailmanlaajuista sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vaan suuressa osassa maailman maita hyvän elämän vähimmäisvaatimukset eivät täyty yleisesti [3]. Osittain tämä johtuu joidenkin maiden epäoikeudenmukaisesta hallinnosta, mutta merkittävä vaikutus on myös maiden välisellä epätasa-arvolla.  Varakkaat maat ylläpitävät korkeaa elintasoaan käyttämällä köyhiä maita enemmän maapallon luonnonvaroja ja ulkoistamalla tuotantoaan maihin jossa ympäristö- ja työlainsäädäntö on heikompaa. Oikeudenmukaisuus tulisi ottaa niin kansallisen kuin globaalin politiikan ja talouden keskiöön, jotta toisen hyvinvointi ei johtaisi toisen kurjuuteen.

Donitsimalli esittää kehyksen ihmiskunnan turvalliselle ja oikeudenmukaiselle toiminnalle. Donitsin ulkokehän muodostavat planeetan elinolosuhteita ylläpitävien luonnonprosessien rajat ja donitsin sisäkehä osoittaa puolestaan sosiaalisen perustan, vähimmäisvaatimukset hyvän elämän saavuttamiseksiNäiden kehien väliin jää niin kutsuttu donitsi, ihmiskunnalle turvallinen ja oikeudenmukainen tila toimia.

Lähde: https://www.kateraworth.com/doughnut/  (kaavio lähdettä mukaellen)

Tavoitteeksi herkullinen donitsi

Taloustieteiljä Kate Raworth esitteli laajalle yleisölle vuonna 2012 niin kutsutun donitsimallin, missä planetaarisiin rajoihin on yhdistetty sosiaalisen kestävyyden rajat. Donitsin ulkokehän muodostavat planeetan elinolosuhteita ylläpitävien luonnonprosessien rajat – siis ne planeetan reunaehtoja osoittavat kaistaviivat. Donitsin sisäkehä osoittaa puolestaan sosiaalisen perustan, vähimmäisvaatimukset hyvän elämän saavuttamiseksi, sisältäen sellaiset asiat kuin ravitseva ruoka, vesi, koti, työ, koulutus, terveys sekä rauhallinen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Näiden kehien väliin jää itse donitsi, jota meidän pitäisi toiminnallamme tavoitella – emme saa ylittää planetaarisia rajoja, mutta emme myöskään alittaa hyvän elämän vähimmäisvaatimuksia. Suomessa on onnistuttu hyvin tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa omille kansalaisille, mutta planeetan reunaehdoista ylitämme lähes kaikki[3,4]. Hyvinvointimme ei siis ole kestävällä pohjalla. Suomen kaltaisten vauraiden maiden on löydettävä tapa uudistaa yhteiskuntaa ekologisesti kestäväksi samalla huomioiden sosiaalinen kestävyys niin kansallisella kuin globaalilla tasolla.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on mahdollista saavuttaa samalla kun sopeutamme toimintamme planetaarisiin rajoihin. Esimerkiksi Kate Raworth on esittänyt yksinkertaistetun arvion, että nälänhädän poistaminen vaatisi vain prosentin nykyisestä ruoantuotannosta[5] ja sähkön tuomisen perustarpeita varten kaikkien ihmisten ulottuville arvioidaan nostavan hiilidioksidipäästöjä alle prosentilla[6]. Samaan aikaan noin neljäsosa maailman ruuantuotannosta päätyy ruokahävikiksi[7] ja varakkaampi puolikas väestöstä tuottaa 86 % hiilidioksidipäästöistä[8]. Ongelma ei siis ole maailman mittakaavassa resurssien puute, vaan niiden tuhlaileva käyttö ja epätasainen jakautuminen.

Mitä jos ottaisimme donitsimallin kaiken tekemisemme ohjenuoraksi? Yhdessä 7,8 miljardin naapurimme kanssa toimisimme oikeudenmukaisesti planetaaristen rajojen puitteissa. Kaistaviivoina toimisivat toisella puolella planetaariset rajat ja toisella hyvän elämän vähimmäisvaatimukset. Näiden kahden rajan sisällä on mahdollista löytää vakaa, turvallinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen maailma.

Leedsin yliopiston tutkijaryhmä on yhdistänyt planeetan reunaehtojen ja ekologisen kestävyyden mittareita hyvinvoinnista kertoviin indikaattoreihin. Tutkimus osoitti, ettei yksikään maailman maa, Suomi mukaan luettuna, ole saavuttanut korkeaa hyvinvointia ekologisesti kestävissä rajoissa. Suomi saavuttaa sosiaalisen hyvinvoinnin raja-arvot työllisyyttä lukuun ottamatta, mutta ainoastaan makean veden käyttö on ekologisesti kestävällä tasolla. [3]

 [1] Rockström et. al., 2009. Planetary Boundaries: Exploring the Safe Operating Space for Humanity. Ecology and Society 14(2): 32. https://www.stockholmresilience.org/download/18.8615c78125078c8d3380002197/ES-2009-3180.pdf

[2] Steffen et. al. Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet. Science 13 Feb 2015: Vol. 347, Issue 6223. https://science.sciencemag.org/content/347/6223/1259855

[3] O’Neill, D.W., Fanning, A.L., Lamb, W.F., and Steinberger, J.K., 2018. A good life for all within planetary boundaries. Nature Sustainability 1, 88-95. Aineisto tarkasteltavissa: https://goodlife.leeds.ac.uk/

[4] Suomen ympäristökeskus. Suomi on ylittänyt kestävän hyvinvoinnin rajat. Luettu 18.8.2020. https://www.syke.fi/fi-FI/Suomi_ja_kestava_hyvinvointi/Kestavaan_hyvinvointiin_viela_matkaa/Suomi_on_ylittanyt_kestavan_hyvinvoinnin(47890)

[5] Kate Raworth, 2012. A safe and just space for humanity. Can we live within the doughnut? Oxfam Discussion paper. s.5. https://oxfamilibrary.openrepository.com/bitstream/handle/10546/210490/dp-a-safe-and-just-space-for-humanity-130212-en.pdf;jsessionid=8913EAE61D32BC4940D5F64480952A08?sequence=13

[6] International Energy Agency, 2011. Energy for all. Financing access for the poor. Special early excerpt of the World Energy Outlook 2011. s. 7. 

[7] FAO, 2013. Food wastage footprint. Impact on natural resources. s. 11. http://www.fao.org/3/i3347e/i3347e.pdf

[8] Hannah Ritchie ja Max Roser, 2017 – “CO₂ and Greenhouse Gas Emissions”. OurWorldInData.org. https://ourworldindata.org/co2-and-other-greenhouse-gas-emissions#global-inequalities-in-co2-emissions

Subscribe
Notify of
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Share This