kuva: Juha Kauppinen

Välähdyksiä dystooppisesta tulevaisuudesta

”Me ihmiset olemme käynnistäneet kuudennen sukupuuttoaallon”, Halme toteaa. Sukupuuttovauhdin arvioidaan olevan vähintään kymmeniä tai satoja kertoja nopeampaa kuin viimeisen kymmenen miljoonan vuoden aikana.  Uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja – siis lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä lopullisesti – arvioidaan olevan tällä hetkellä maailmassa noin miljoona. ”Tilanne on kriittinen. Jos nyt ei käännetä isosti kelkkaa, vuosisadan puolivälissä tulee olemaan jo valtava joukko sellaisia lajeja, mistä on vaan kuvamateriaalia olemassa ”, Halme toteaa. ”Ajattelen, että kaikkein surullisinta ja kamalinta on monimuotoisuuden, elämän lopullinen katoaminen. Se on henkilökohtaisesti minulle pahin dystopia. Ilman isoa suunnan muutosta vuosisadan puolessa välissä sukupuuttotarinoita on kuultu tosi uniikeista, orangin kaltaisista lajeista. Meristä on hävinnyt karismaattista megafaunaa, isoja upeita kaloja ja hailajeja iso joukko”, Halme sanoo.

Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeammin kuin koskaan ihmisen aikana. Myös niin kutsutut ekosysteemipalvelut eli ihmisen luonnosta saamat hyödyt, ovat heikkenemässä. Ekosysteemipalveluiden heikkeneminen, kuten pölyttäjien ja sitä myöten pölytyksen vähentyminen, uhkaa vakavasti esimerkiksi ruoantuotantoa.  ”Meidän valtava ihmispopulaatio on erittäin voimakkaasti riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta”, Halme sanoo. ”Nykyistä toimintamallia jatkamalla on mahdollista, että kohtaamme jo vuosisadan puolessa välissä nälänhätiä, jotka liittyvät esimerkiksi lajien liikakäytöstä tai pölyttäjäkadosta aiheutuviin maanviljely- tai meriekosysteemien romahtamisiin”, Halme jatkaa.

Emme pysty täysin ennakoimaan ekosysteemien muutoksia. Meillä on kuitenkin valtavasti tietoa siitä, että heikennämme ekosysteemejä ja ekosysteemipalveluita nopealla vauhdilla, ja että se uhkaa myös meitä. Panu Halme kiteyttää tilanteen seuraavasti:  ”Osaa ilmiöistä me emme pysty ennustamaan. On epävarmuutta, mutta paljon suurempi ongelma on se, että katastrofaalisiin ennusteisiin ei uskota.”

Ainakin 680 selkärankaisen lajin tiedetään kohdanneen ihmistoiminnasta aiheutuneen sukupuuton 1500-luvun jälkeen. Uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja – siis lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä lopullisesti – arvioidaan olevan tällä hetkellä maailmassa noin miljoona. (IPBES 2019)

Monimuotoisuus keskiöön kaikessa toiminnassa

Dystooppisten tulevaisuuskuvien väistämiseksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulisi ottaa toiminnan keskiöön. ”Tarvitsisimme ensisijaisesti arvojärjestyksen kääntämisen sekä yksilöiden, yhteiskuntien että yritysten tasolla. Monimuotoisuuden turvaamisen pitäisi olla toiminnan keskiössä, oli kysymys sitten yksittäisistä kulutusvalinnoista, lainsäädännöstä tai mistä tahansa niiden välillä,” Panu Halme sanoo. ”Yleisellä tasolla tarvittavan muutoksen mittakaavan voisi kiteyttää siten, että kaiken toiminnan biodiversiteettivaikutukset pitää pohtia ensimmäisten joukossa, ihmisoikeusvaikutusten lisäksi. Juuri missään meidän toiminnassamme emme ole ottaneet läheskään kaikkia tarvittavia toimenpiteitä käyttöön”, Halme jatkaa.

EU:n biodiversiteettistrategiassa on esitetty 30 % suojelupinta-alatavoite maapallon maa- ja merialueille. Tänä vuonna 30 % suojelutavoite on pöydällä myös kansainvälisessä monimuotoisuuskokouksessa Kiinan Kunmingissa, jossa päätetään uudet luonnon monimuotoisuustavoitteet tälle vuosikymmenelle ja pidemmän tähtäimen askelmerkit vuosisadan puoliväliin. ”Ekologinen tutkimus osoittaa, että noin kolmasosa maapallon pinta-alasta on suurin piirtein oikea kokoluokka suojeltavaksi alueeksi, jotta lajisto selviäisi. Meillä on sellaisia luontoarvoja ja ekosysteemien toimintatapoja, mitä ei voi turvata muuten kuin isoilla suojelualueilla. Kaikki monimuotoisuustutkimus maailmassa osoittaa siihen suuntaan, että suojeltua luonnon pinta-alaa pitäisi lisätä. Suomessakin on ihan selvä, että näin pitäisi toimia”, Halme toteaa.

Monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan laajempien suojelualueiden lisäksi monimuotoisuuden huomioimista kaikessa toiminnassa. ”Joka puolella suojelualueiden ulkopuolella meidän pitää muuttaa toimimisen tapaa ihan kaikessa”, toteaa Halme. ”Koko ihmiskunnan pitäisi muuttaa esimerkiksi lainsäädäntöä niin, että jos joku laji on uhanalainen ja häviämässä maailmasta, niin sitä ei saa tappaa”, Halme jatkaa.

No net loss

Australian Victorian osavaltiossa saattaa törmätä katuun, joka tekee mutkan vanhan puun kohdalla. Urakoitsijan on ollut halvempaa tehdä mutka tiehen kuin maksaa puusta määrätty kompensaatiohinta. ”Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, miten toimiva kompensaatiomalli pakottaa tekemään kaikkensa, että luontoarvoja ei tuhoudu”, Halme sanoo.

Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan periaatetta, jossa ihmistoiminnasta aiheutuva heikennys luonnon monimuotoisuuteen hyvitetään vahvistamalla luonnon monimuotoisuutta muualla. Toimivassa kompensaatiomallissa luontoarvojen menetyksiä pyritään ensisijaisesti välttämään. Jos luontoarvoja joudutaan heikentämään, heikennykset minimoidaan toimenpiteen suunnittelussa ja toteutuksessa. Jäljelle jäävästä heikennyksestä lasketaan ja toteutetaan tarvittava kompensaatio. ”Jos meillä olisi tällainen malli, se vähentäisi luontoarvojen heikennystä väkisin”, Halme toteaa.

Jyväskylän yliopiston JUY-Wisdom -yhteisö esittää, että ekologinen kompensaatio pitäisi ottaa käyttöön Suomessa. ”Ekologisen kompensaation periaate, se matematiikka, se on täydellistä, se on toimiva. Se on kuitenkin hirveän herkkä erilaisille väärinkäytöksille. Kompensaation täytyy olla sellaista, että kaikki luontoarvojen menetykset pitää oikeasti hyvittää”, Halme sanoo.

Käytännössä ekologinen kompensaatio voisi olla käytössä esimerkiksi alueiden käytön suunnittelussa. Halme on yhdessä tutkijaryhmän ja muutaman edelläkävijäkaupungin kanssa käynnistämässä niin kutsuttua ”No-net-loss -city” -hanketta. Sen tavoitteena on pohtia, miten ekologinen kompensaatio voidaan ottaa käyttöön kaupunkien maankäytön suunnittelussa. ”No-net-loss -kaupungissa maankäyttöä kehitettäisiin niin, että kaupungit eivät enää aiheuttaisi luontoarvojen heikentymistä omalla maankäytöllään”, Halme toteaa.

Kohti monimuotoisuutta vahvistavaa tulevaisuutta

 Palaamme vielä lopuksi Panu Halmeen tulevaisuuden visioon monimuotoisuutta vahvistavasta yhteiskunnasta.

 ”Se on sellainen yhteiskunta, jossa lainsäädännöllä ja muilla virallisilla rajoituksilla on luotu tila, jossa monimuotoisuuden heikentämisen räikeimmät tavat on järjestelmällisesti kielletty ja ihmiset ovat tottuneet siihen. On esimerkiksi laitonta tappaa uhanalainen laji”, Halme kuvailee. ”Kansainvälisesti näkisin, että luonnon monimuotoisuuden on pakko nousta maiden välisiin keskusteluihin. Tulevaisuudessa valtiot keskustelevat hyvin tiukkaan sävyyn keskenään monimuotoisuuden turvaamisesta”, Halme jatkaa.

Monimuotoisuuden tuhoutumisen juurisyynä on liiallinen kulutus. Halmeen tulevaisuuden visiossa kulutuksen vähentämisen välttämättömyys on ymmärretty. Tällä hetkellä hän on huolissaan siitä, että korona-ajan vaikutuksesta monet haluavat kotinsa lisäksi toisen paikan, jonne voivat vetäytyä tekemään etätöitä. ”Se on ihan kestämätön ajatus, että meillä on yhden lämmitetyn kiinteistön sijasta useampi”, Halme toteaa. Tulevaisuudessa tällaisen kehityksen kestämättömyys on ymmärretty ja lähiympäristön merkitys korostuu, kun töitä tehdään vähemmän ja elämyksiä haetaan lähempää.

Tulevaisuudessa olemme antaneet luonnolle myös enemmän tilaa kukoistaa. ”Meidän maankäytön malli on muuttunut sellaiseksi, ettei pihoilla ole enää nurmikoita. Jos ihmisellä on talonsa pihalla vihreää tilaa, se on annettu luonnolle tai otettu jonkinlaisen ravinnon tuotannon käyttöön”, Halme kuvailee.

Meillä on käytössä valtavasti tutkimustietoa ja tietoa ratkaisuista monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Riittävä muutos edellyttää kokonaisvaltaista muutosta eri mittakaavoissa. Ennen kaikkea riittävien toimenpiteiden toteutuminen vaatii arvojärjestyksemme muutosta. ”Ratkaisuja on loputon määrä. Ne tulee tehtyä, jos prioriteettilistamme kääntyy erilaiseksi. Tämä on tavallaan yksinkertainen juttu, mutta henkisesti se on valtava askel”, Halme toteaa.